Suomen taiteen kultakaudeksi kutsutaan 1800-luvun loppupuoliskolla alkanutta kautta, jolloin Suomessa alkoi taiteen nousukausi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tuon kulta-ajan teokset olisi maalattu tai veistetty Suomessa, vaan esimerkiksi taidemaalareista monet viettivät paljon aikaa Saksassa, Düsseldorfissa, ja kuvanveistäjät Roomassa, Italiassa. Muun muassa Walter Runeberg sekä Johannes Takanen asuivat Roomassa.

Realistinen kausi ja ajan naismaalarit

1870-luvulla taiteen keskukseksi muodostui Pariisi Ranskassa, ei pelkästään suomalaisille vaan kansainvälisesti kaikille. Suomalaiset ottivat mallia ranskalaisista ulkoilmamaalareista, ja esimerkiksi Albert Edelfeltin ulkoilmamaalaukset ovat juuri tuolta ajalta kotoisin. Kultakaudella myös naiset olivat edustettuna runsaasti. Maira Wiik, Amelie Lunddahl, Helene Schjerdbeck ja Egil Danielsson-Gambogi tekivät töitä maalausalalla kuten aikakauden kenties tunnetummat mieshahmot. Tunnettuja ajan realisteja olivat myös tietysti Akseli Gallen sekä Eero Järnefelt, jotka ottivat oppia ranskalaisilta realistityylillä maalaavilta.

Lähestyttäessä 1900-lukua, 1890-luvulla moni suomalainen Pariisiin matkustanut taiteilija, joiden muassa Ellen Thesleff, Bedda Stjernschantz, Magnus Enckell sekä Väinö Blonstedt, löysivät uusia aiheita sisäisestä näkemyksestä ja henkisyydestä symboliikkoineen. Edelleen keskeisimmät inspiroijat olivat ranskalaiset taiteilijat sekä heidän ajan salonkirealisminsa. Teemat pyörivät tavallisten ihmisten elämissä, kuten työläisissä, naisissa ja monumenteissa, joista voidaan selkeästi nähdä monien ajan suomalaisten maalareiden teoksissa.

Taiteilijoiden kantapaikka

Myös Suomessa asuneiden taiteilijoiden teoksissa on aistittavissa ranskalaisia vaikutteita. Axel Gallenin maalaus Symbosium vuodelta 1894 oikein uhkuu helsinkiläisten boheemitaiteilijoiden elämäntyyli ja pariisilaiset vaikutteet. Teoksessa Jean Sibelius, Oskar Merikanto ja Robert Kajanus sekä Axel Gallen itse istuvat edelleen erittäin arvostetun Hotel Kämpin baarissa pikkutuntien hämärässä.

Hotelli itse rakennettiin jo vuonna 1887 ravintoloitsija Carl Kämpin toimesta. Kämp on Theodor Höijerin suunnittelema mannermainen loistohotelli. Yhä tänäkin päivänä hotellin edusta on erittäin eurooppalaisen näköinen ulkoterasseineen. Ala-Kämpistä tuli nopeasti liikemiesten ykköspaikka, joka antoi paikalle lempinimen Pörssikahvila. Ylä-Kämpissä taas oli enemmänkin yö- ja iltaelämää sekä varieteetaiteilijoiden esiintymisiä.

Kämpin vakioporukkaan kuulusi monia vuosia Pariisissa asuneita nuoria taiteilijoita, joukossaan Jean Sibelius sekä Axel Gallen, jotka yhdessä saattoivat viettää Kämpissä jopa monta vuorokautta putkeen keskustellen ja vauhkoten erilaisista aiheista, filosofiasta, magiasta, symbolismista. Toisinajattelijoita ei hyväksytty, ja niin ihailu kuin kritiikkikin toisten teoksia kohtaan tuotiin kursailematta esiin.

Tuusulan taideyhteiskunta

Myös Suomen kulttuurin pyhänä tienä tunnettu Tuusulan rantatie ei turhaan ole saanut lempinimeään. Tällä tiellä on luotu maamme kulttuurin suurimmat teokset sekä kirjallisuuden, maalaustaiteen, musiikin ja yleiskulttuurin osalta. Tiellä asui oikea taiteilijayhdyskunta, joka sai alkunsa vuonna 1897.

Ensimmäiset yhteiskunnan asukkaat olivat Juhani Aho sekä Venny Soldan-Brofeldt, jotka muuttivat Vårbackan huvilaan asumaan. Myöhemmin yhdyskuntaan liittyi Pekka Halonen, joka rakennutti Halosenniemeen suuren ateljeekotinsa vuonna 1901. Iloiseen joukkoon liittyivät myös J.H.Erkko sekä Eero Järnefelt, ja lopulta myös Jean Sibelius.

Lomakodit Onnela, Syvälahti sekä Syväranta olivat olennaisia osia taiteilijayhteiskunnasta, joiden asukkaina olivat muun muassa Eino Leino ja Roberst Kajanus. Kaikki yhteiskunnan asukkaat tuona aikana ja sen jälkeen ovat olleet erittäin isänmaallisia ja arvostaneet muun muassa Aleksis Kiveä suomalaisen hengen luojana. Kivi itse asusti monta vuotta Syvälahden rakennuksessa ja jopa hänen hautansa löytyy alueelta.

Yhteenveto

Suomalaisen taiteen kultakaudella ihannoitiin realismia ja ranskalaisia taiteilijoita. Moni asusti myös Saksassa ja Italiassa. Tyypillisiä aiheita maalauksissa olivat muun muassa ihmiset, kotimaa, luonto, historia ja tarut, jotka opettivat suomalaisille oman kansansa ja maansa kauneutta ja loivat isänmaalaisuutta. Helsingissä taiteilijoiden keskeisin kohtauspaikka oli Hotel Kämp, jossa saatettiin väitellä filosofiasta ja taiteesta jopa päiviä putkeen. Taiteilijoiden keskeinen asuinpaikka tuona aikana oli Tuusulan Rantatie, josta muodostui oikea taiteilijayhdyskunta vuosien varrella.