Valokuvataide on eräs monimuotoisimmista taiteen lajeista, jonka raameissa on mahdollista yhdistää sekä perinteistä että digitaalista valokuvausta useisiin muihin menetelmiin taiteen eri tyylisuuntia noudattaen. Valokuvataide sallii taiteilijoiden luoda täysin oman, kuitenkin realistisen maailman, jonka sisään teokset sijoittuvat. Maalaustaiteesta ja kuvanveistosta poiketen materiaalin työstö ei välttämättä aseta valokuvataiteilijoille samanlaisia rajoituksia ja lainalaisuuksia, koska jokainen valokuva on sinällään itsenäinen teos. Toisaalta voidaan ajatella, että valokuvataide rajautuu todellisempaan ja esittävämpään muotoon kuin maalaustaide.

Valokuvataiteen tekeminen vaatii laiteosaamista ja teknisiä taitoja kuvan käsittelemisen suhteen. Taiteenalana valokuvaus kyseenalaistettiin, mistä huolimatta suomalaiset valokuvaajat ovat onnistuneet luomaan itselleen voimakkaan identiteetin valokuvaajina ja alan taiteilijoina. Nykyisin suomalainen valokuvataide on kansainvälisesti tunnustettu vientituote.

Valokuvauksen kehityskaari suomalaiseksi taiteenalaksi

Suomessa valokuvaaminen alkoi 1840-luvulla. Siltä ajalta tunnetaan Henrik Cajanderin 3.marraskuuta 1842 Turussa kuvaama ensimmäinen suomalainen dagerrotyyppi. Dagerrotypiassa kuva muodostuu hopealla pinnoitetulle, hyvin kiillotetulle kuparilevylle. Henrik Cajanderin lisäksi Eri paikkakuntia kierteli myös pääasiassa muotokuvia ottava varhainen ammattivalokuvaaja Henrik Rehnström. Märkälevymenetelmän ansiosta ulkokuvaukset mahdollistuivat ja 1900-luvun alulla kaupunkimiljöötä ja arkielämää kuvanneen Signe Branderin kuvat ovat nykyisin klassikkoja. Varhaisajan valokuvaajat eivät niinkään pyrkineet tekemään taidetta, vaan kuvaamaan suomalaista luontoa, kaupunkia, ihmisiä heidän elämänsä eri tilanteissa sekä teollistuvaa Suomea ilmiöineen. Yksi näistä historiallisesti arvokkaista uranuurtajista oli I.K. Inha.

1970-ja 1980-luvut

Valokuvataiteilijan ammatti mahdollistui nykymielessä 1970-luvulta alkaen kuvataiteiden organisoituessa. Muutokseen vaikuttivat tekijöiden eettiset vakaumukset. Suoraan vaikuttamiseen ja teosten puhuttelevuuteen uskottiin, kannanottaminen oli muutenkin ajan hengen mukainen tapa. 1980-luvulla valokuvataiteen ja muiden taiteen lajien väliset rajat alkoivat hämärtyä ja kameraa käytettiin hyväksi kuvataiteessa.

Taiteenlajina valokuvausta muokkaavat tekniikan kehitys ja markkinavoimat

Tekninen kehitys on edesauttanut valokuvauksen nousussa ja vakiintumisessa. Kaupallisuus ja käytännöllisyys ovat vaikuttaneet valokuvataiteen suuntauksiin. Ilman teknistä kehitystä mustavalkokuvat olisivat jääneet grafiikan tavoin paitsioon laajemmalta yleisöltä, mutta värikuvat muistuttavat maalaustaidetta, mikä oletettavasti tekee valokuvasta helposti lähestyttävän taiteen lajin. Suuria, tilaa vieviä valokuvainstallaatioita tehdään harvemmin, sillä ostajan näkökulmasta seinälle ripustettava, eri koossa saatava useisiin eri tiloihin soveltuva valokuvavedos on kaikkein kätevin muoto. Nykyvalokuvataidetta on moitittu sopeutumisesta ja varovaisuudesta, jonka uskotaan johtuvan kaupallisista syistä. Poliittisia ja muuten tulenarkoja aiheita käsitellään etäisesti, ei kovin herättelevästi tai huomiohakuisesti.

Suomalaisia valokuvataiteilijoita

Suomalaisista valokuvataiteilijoista voidaan mainita mm. Esko Männikkö, Elina Brotherus, Ilkka Halso, Elina Heikka, Ulla Jokisalo, Eija-Liisa Ahtila, Timo Kelaranta, Jyrki Parantainen, Pentti Sammallahti ja Saana Wang.

Vuoden 2015 nykytaiteen listan kärjessä valokuvataiteilija

Taloustaito-lehti julkaisi keväällä 2015 listan nykytaiteilijoista, joiden tuotannoista keräilijät ja taidesijoittajat olivat tehneet eniten tiedusteluja viimeisen puolen vuoden aikana. Listan ensimmäiselle sijalle sijoittui ensimmäisen kerran valokuvataiteilija. Ola Kolehmaisen teosten lähtökohtana toimii minimalistiseen muotokieleen yhdistetty arkkitehtuuri. Hänen tuotantonsa herättää kiinnostusta ulkomaita myöten.

Taideteollisen Korkeakoulun vientivalttina Helsinki School

Vuonna 1997 perustettu paikkaan sitoutumaton Taideteollisen Korkeakoulun yksikkö Galleria TaiK on taiteen alan päämäärätietoisimpia vientiorganisaatioita. Galleria TaiKin toiminta perustuu käytännössä Suomeen muuttaneen Timothy Personsin toimille suomalaisen valokuvataiteen kansainvälisenä edistäjänä. Taideoppilaitoksen osallistuminen opiskelijoittensa kansainvälisen uran edistämiseen on kansainvälisesti ainutlaatuista. Galleria TaiK osallistuu ulkomaisille taidemessuille, joissa myydään useampia teoksia useiden tuhansien eurojen kappalehinnoin. Taideteollisessa Korkeakoulussa opiskelleet valokuvataiteilijat brändätään The Helsinki Schoolin alla. Yhteiseksi nimittäjäksi valikoituu valokuvaajien erilaisuus toisiinsa nähden.

Näyttelynvaihtokeskus Frame

TaiKin Helsinki Schoolin lisäksi vientiä edistetään julkisella rahoituksella toimivan näyttelynvaihtokeskus Framen toiminnalla. Vuonna 1992 perustetun Framen rahoituksella ulkomaiset taidevaikuttajat ovat vierailleet Suomessa. Vastaavasti suomalaiset taiteilijat ovat saaneet kansainvälistymiseen tukea.